Moby- Natural Blues

tänään oli pippurin pienen pienessä elämässä hiukan mullistava päivä.
tein sen mitä olen pelännyt jo for days, menin nimittäin poikaystävälleni yöksi. ei sillä että olisin nämä kaikki viikot pelännyt sitä itse yökyläilyä, aikuisiahan tässä melkein jo ollaan, mutta pippuri on niin helvetin epävarma itsestään tällaisissa tilanteissa että pelkää että häntä ei hyväksytä, ja mikä olisikaan kamalampaa kun se, että mahdolliset appi ja anoppi eivät hyväksy sellaisena kuin on?
tarkoitushan ei alunperin ollut eilen sinne eksyä, mutta vietettyäni alkuillan ja yön kaveriporukassa itse lähes selvinpäin, muiden ollessa niin naamat että pippuria vallan ärsytti, päätin tehdä ratkaisevan siirron ja soitin että no, pääsisikös sinne teille yöksi tänään?
ei ehkä paras mahdollinen esittäytyminen tulla puolihumalaisena kello kaksi yöllä meikit levinneinä ja hiukset sotkussa että moi, can i stay here this night? mutta minkäs teet, vaihtoehtojahan ei nyt vain yksinkertaisesti ollut. kuulin jälkeenpäin poikaystävältäni että vanhemmat olivat tykänneet kovasti, erityisen haltioissaan oli äiti joka kuuli kun puhuin puhelimessa ulkomaalaisen isäni kanssa soinnukasta italian kieltä. e propio al quello momento lei si e innamorata di me ;)
aamulla poikaystävän äiti oli laittanut aamupalapöydän valmiiksi kun tultiin keittiöön, ja terveellinen ruokavalio- suunnitelmani romuuntui heti kättelyssä kun tarjolla oli jumalaista banaanisuklaakakkua. sämpylän ja kakunpalan sekä kahvin jälkeen poikaystäväni saattoi miut huoltoasemalle josta isäni oli luvannut minut noutaa. siinä käsi kädessä unelmieni pojan kanssa kävellessäni tajusin että elämä on ihan hyvä näin. kyllä kaikki järjestyy aikanaan. life's good!